faceoff
Uusi Blogit.fi blogi

Anna Puun Kaunis päivä lähti vauhdittamaan maanantaiaamuani. Tästä päivästä tulee hyvä, koska se on kaunis. Yksinkertaista.

Jalat vahvistuvat, jalat kantavat eräänä päivänä Aleksanterinkadulla. Näin ihmisvilinässä yläasteaikaisen opettajani. Siitä on vajaa kymmenen vuotta kun edellisen kerran olen hänet tavannut. Silloin hän oli juuri avioitunut, nyt hänellä on perhe lastenrattaista päätellen.

Pakkohan siinä oli yläfemmat mennä heittämään, vaikka varauduinkin siihen, ettei hän todellakaan muista minua niistä sadoista oppilaista, joita hän on vuosien aikana opettanut. Olin kuitenkin väärässä. Hän tiesi vielä jopa nimeni. Kertasimme pikaisesti viimeisen kymmenen vuoden tapahtumat ja kerroin hänelle mitä olen päättänyt tehdä elämässäni. Hän nauroi ja sanoi meidän molempien olevan vakavasti mielenvikaisia.

En minä oikeasti yllättynyt. Valehtelisin jos väittäisin niin. Tietenkin hän muisti minut.

-Millaista olisi olla Laura? Kiltti, tasainen ja aina niin täsmällinen. Ei kapinointia, maanantaista perjantaihin kahdeksasta neljään. Lauantaina saunaan ja sunnuntaina vanhemmille syömään.

Mutta Laura elää onnellisen elämän. Hän tapaa ammattikorkeassa Matin, jonka kanssa avioituu saatettuaan opintonsa loppuun. Muutamaa vuotta myöhemmin he saavat lapsen, mutta päättävät tehdä vielä toisenkin. Yksi on liian vähän, kolme jo rauhatonta. Kaksi on parillinen luku. Ikäänkuin vaaka, joka pysyy täydellisessä tasapainossa.

Toisaalta Lauran elämä on kadehdittavaa. Hän elää juuri siten, miten hän ja Matti ovat ajatelleet elämän menevän ja sehän on tärkeintä. Silti heidänkin arjestaan löytyy muutamia tiukkoja paikkoja, kuten esimerkiksi Kaisan satubaletti tiistaisin viideltä. Siinähän tulee ihan hirvittävä kiire lähteä töistä, kun ruokakaupassakin pitäisi ehtiä käymään. Nyt kun Simokin alkoi soittamaan klarinettia, ja vielä kahdesti viikossa (plus teoriatunnit,) joutuu Mattikin joustamaan jossain. Vaivoin saa nykyään koko perheen kuudeksi saman pöydän ääreen. Onneksi kohta on jo viikonloppu.

Minä tahdon aina lisää lisää lisää. Mikään huomio ei riitä, eikä suoritus ei ole koskaan tarpeeksi hyvä. Hyvä on sitäpaitsi varsin keskinkertainen sana. Paras on myös aika käytetty. Ylivoimainen alkaa lähennellä totuutta. Vai voisiko löytyä vielä kuvaavampi käsite?

Olkoon päivän opetus se, että itseään ei saa päästää liian helpolla. Kaiken voi tehdä aina paremmin ja lähes kaikkea tulee kyseenalaistaa, “Älä pistä oikeiston propagandaa sun pieneen nieluun.” Filosofinen ajattelu plussaa. Näin ollen säästyy rahatkin sudokuilta. Yksinkertaisuus ei ole kaunista ja enemmän on enemmän.

Sillä päivä se on kaunis.

ps. Opettaja ei muistanut Lauraa.